Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Koira lähtöisin Muurasjärveltä.
Saalista tullut 2-4 hirveä/vuosi. Lisäksi hirvenmehtuun yhteydessä olen pudottanut yhden meton haukusta, useampaakin olisi ollut mahdollisuus, mutta yksi rittänyt minulle.
Hirvelle sitkeys on riittävää, jo pentu syksynä oli ensimmäinen hirvityöskentely yli neljän tunnin mittainen. Koira työskenteli vasaporukalla, siitä ei vielä saatu kaatoa. Seuraavalla viikolla sitten tappisarvi pötkölleen, kun koiralla oli ikää pikkuisen yli 8kk. Käytin jo sitten heti 9 kk ikäisenä kokeessa, mutta keli oli nuorelle koiralle liian rankka. Edellisenä päivänä ja yönä satoi reilusti uutta lunta ja se vei mehut pennulta, mutta haukkua päästiin silti tuomareiden kanssa kuuntelemaan.
Jatkossa koira on parantanut hirvityöskentelyä vuosi vuodelta, kuin sika juoksuaan.
Karhullakin on päässy työskentelemään, mutta se pääpalkinto jäi saavuttamatta. Parin sadan metrin päähän haukusta pääsin lähimmillään, mutta siitä sitten karkkosi suuren naapurin puolelle.
Tica on opetettu verijäljelle, ja sitä on käytetty onnistuneesti haavoittuneen eläimen pyynnissä. Parhaimmillaan se on selvittänyt semmoisen jäljen missä ensin on mennyt useampi hirvi, mistä vain yhtä raapaistiin. Sen jälkeen siinä käytettiin toista koiraa, joka otti väärät elukat haukkuun ja sen jälkeen siellä kävi vielä komppania miehiä sotkemassa jäljet. Tämän jälkeen koira seurasi ampumapaikalta verijälkeä mitä nyt ei kyllä paljoakaan ollut, muutama tippa silmin havaittavissa sulalla maalla, yli kilometrin jäljestyksen jälkeen hirvi löytyi ja koira laskettiin hirvelle. Vähäisestä osumasta johtuen hirvi ei asettunut paikoilleen, vaan alkoi vaeltamaan sen verran ettei päästy heti ampumaan. Koira jätettiin työskentelemään hirvelle ja käytiin välillä kotona syömässä ja pikku tirsat ottamassa. Kepsi kun alkoi näyttämään, että nyt on haukku paikoillaan ja pysyi myös siinä lähemmäs tunnin, niin ajoimme pelipaikan läheisyyteen ja otimme oman pois. Tähän operaatioon kului yli 5 tuntia, siitä kun koira löysättiin hirvelle.

13.11.2009

Koira irti klo 8.50 hirvi löytyi klo 9.12. Ei koko päivänä puhdasta ampumatilaisuutta. Emä ja vasa haukussa. Koira kytkettiin haukulta klo 21.22. Lähti ylittämään tietä, niin pääsin autolla väliin.

12.11.2009

Koira irti klo 8.33 ja kytkettiin hakulenkiltä klo 12 jotakin, ei havaintoja hirvistä sillä alueella.

5.11.2009

Vasa porukka haukussa.

8.30 koira irti. Ensimmäinen hakulenkki kesti 13.22 asti (4h52min) löytömatka 2 km, mutta koira penkoi hirvet väkisin maastosta. Viisas koira, etsi hirvet metsäautotieltä, kuten ukot 4runnereilla. Turha kuluttaa voimia kahlaamiseen hangessa.

Haukku jäi paikoilleen, mutta kelistä johtuen ei mitään mahdollisuutta haukulle. Lopulta hirvet karkkosi, niin että passimiehet eivät saanut kosketusta haukkuun. Koira lopetti seuraamisen 16.12. Onneksi tassut olivat TÄYSIN ehjät, vaikka jääkeli.

21.10.2009

Kaato lähes korkeimmalle paikalle mihin on mahdollista. Kuntivaaran 460 metrin korkeuskäyrän kohdaala vasa päätti päivänsä vajaan parin tunnin töihin, ja lähes löytöpaikalle. Piti ampua päähän, että ei juokse jyrkänteelle. Lunta oli vaaran päällä noin 30 cm, kuten kuvasta näkyy.

xx

7.11.2008

 

Ticalle kaato noin 4 tunnin haukkuun.

Tapahtumat pääpiirteittäin näin:

Itse olen ollut toipilaana, joten en ole päässyt itse käyttämään koiria metsällä. Isäni on käyttänyt niitä muutaman kerran,m inkä on joutanut . Nyt oli tilanne semmoinen, että porukallamme oli jäljellä 1 aikuisen ja 1 vasan lupa. Ticaa ei oltu käytetty kuin kolme kertaa koko hirvenpyynnin aikana metsässsä ja kaadot oli niistä jäänyt tekemättä. Kaatoa oli pedattu nuorelle koiralle ja edellisellä viikollahan sekin sitten onnistui...

Nyt tilanne oli semmoinen, että isä ei ollut käytettävissä metsälle ja itse en olisi pystynyt metsään lähtemään. Päätin kuitenki, että pitäähän se koira saada ainakin hirville, haukkukoon vaikka sitten ihan harjoituksen vuoksi.
Menin aamulla hirviliiterille ja matkalla emä olinousemassa tielle, mutta palasi takaisin metsään, ajattelin siinä että tuossapa olisi tuoreet jäljet koiralle. No liiterillä sitten sovittiin, että saan löysätä koiran niille hirville ja toinen koiramies menee eri alueelle. Samalla siinä vähä jutusteltiin, jotta jos ei saa haukkua koiralle ja minun koira olisi haukkumassa hirviä, niin hän tulisi sitten avuksi.

Kävin koiran kotoa ja vein niille hivenjäljille ihan suoraan, ja löysäsin koiran irti, siinä samassa Tica ampaisi jälkien perään. Seurasin koiraa kepsillä ja vauhti oli siellä kolmenkympin paikkeilla. Sitten reilussa 2 kilometrissa toppasi, soitin koiralle ja haukku kuului. Tämän jälkeen menin kotia vartomaan tilannetta ja ensimmäinen tunti kului sitten aamukahvia nauttiessa ja välillä katselin pysyykö haukku pakoillaan.

Lähdin poikani kanssa makkaran paistoon lähemmäksi haukkua ja samalla tuttu kaveri ajeli vastaan paalikuorman kanssa, pysäytin hänet ja kysyin kiinnostaisko mennä hirven tappoon. Kaveri vastasi, no ei tässä ole päivällä muutaakaan tekemistä, pitää käydä tämä kuorma purkamassa ja siihen menee reilu tunti. Tulen sitten kokeilemaan.

Haukku pysyi ihan pakoillaan ja kolmas tunti oli menossa. Siinä pojan kanssa paisteltiin makkaraa ja kuunneltiin auton luona haukkua. Odoteltiin kaverin saapumista ja pian hän sitten saapuikin. Ilmoitin, että paikoillaan on pysynyt. Kaveri kysyi, tuleeko koira käymään luona. Sanoin ei pitäisi muutamaan tuntiin tulla ikävä isäntää, joten eikun menehän haukulle. Annoin hänelle toisen kepsin mukaan ja sanoin seuraavan hänen liikkeitään samalla, kun seuraan, että pysyykö haukku pakoillaan. Kaveri lähti kävelemään autolta kohti haukkua, minne oli matkaa noin 1,5 kilometriä.

Puolen tunnin kohdalla hän oli päässyt jo ihan haukun tuntumaan, tuli viesti ,että koira näkyy muttei vielä hirviä. Sitten haukku siirrähti noin 300-400 metriä. Tuli soitto, että koira oli huomannut hänet ja tuli käymään luona ja sillä välin hirvet oli siirrähtänyt.

Uuteen yritykseen. Haukku pysyi taas ihan pakoillaan ja seurasin kaverin liikkeitä. Näin kuinkä hän siirtyi maastokuvion rajalle ja pysyi siinä pakoillaan. Sitten aloin seurata koiraa, se lipui ihan hissukseen kohti miestä ja siten paikkatiedot oli lähes päällekkäin ja arvasin että vainaja oli tullut. Soitin koiralle ja sieltähän kuului tuttu kurina, kun Tica oli hirven kimpussa. Samalla kaveri soitti ja kertoi ampuneensa vasan. Vasa oli tipahtunut kerralla ja heti oli koira hypännyt hirven selkään. hirvet oli lähtenyt ylittämään uutta hakkuuaukiota ja kaveri oli päässyt sitten ihan aukealle ampumaan sen hirven.

Tässä kuva kaadolta, ampujan itse ottamana.

 

22.11 Vasa

Ja taas juttu pääpiirteittäin...

Itse edelleen ei mehtäkuntoisena, joten isälle lankesi se koiramiehen rooli, itse olin automiehenä.

Klo 8.30 koira irti ja mies metsään. Löytö 8.58 matka vähän vajaasta kilometristä. Sitten pari pikku karkkoa vaaranrinteellä, josta lopulta siirtyivät lammenrantaan seisontaan. Siinä ehti paukuttaa vain parikymmentä minuuttia, kun jostain syystä irtosivat liikenteeseen. Passituksesta läpi nopeus n. 35 km/h, kaksi nupoa. Karkon syykin selvisi, naapuriseurueen jämy oli tullut haukulle ja sitä ei näköjään hirvet kestänyt. Lopulta noin 1.5 tunnin kuluttua sain koiran kiinni linnuntietä noin 7 km päästä metsäautotieltä. Jänismiehet olivat nähneet siellä vielä koiran hirven kanssa.

Klo 11.50 uusi haku. koira irti autolta ja löytö n. 700m päästä klo 11.53. koiramies sitten pikkuhiljaa haukkua kohti ja passimiehet olivat valmiina omilla paikoillaan. Tunnin kohdalla koiramies oli haulikkomatkan päässä hirvistä, 2 aikuista, mutta lumisen aurausviittaviidakon keskeltä ei ollut löytynyt paikkaa ampua ja lopulta oli seurueemme karhukoiranarttu tullut haukkumaan koiramiestä. Siitä sitten ei taas hirvet  tykänneet ja lähtivät pikkuhiljaa liikkumaan ja koiramies yritti pysyä kintereillä. Klo 12.40 tupla laukaus, mutta ei koiramiehen ampumana, vaan seurueemme kolmas koira saatteli vierestä vaarasta ykkösvasaporukan passimiehen eteen ja tämä pääsi kohistamaan asetta. Laukaukset saivat sitten oman koirani tekemään, mikä oli jo itsellä tiedossa, että siellä missä paukkuu, niin siellä sitä koiraa tarvitaan. Koira irtosi haukulta ja lähti latomaan laukausten suuntaan. Matkaa haukulta oli yli 2 kilmometriä ammuntapaikalle, siinä sitten kirvasin, kun näin kepsistä mitä koira tekee, jätti omat hirvet.
Ampuja soitti, ja ilmoitti ettei vasa ollut jäänyt vaan oli lähtenyt latomaan sinne mistä oli tullutkin, ja että kaverin karhukoira oli haavakon perässä. Oma koirani meni katvealueeseen ja en pystynyt seuraamaan sen liikkeitä, joten lähdin äkkiä autolla liikenteeseen, jotta ehtisin saada koiran kiinni, ennekuin se menisi sinne toisen koiran haukulle. Isommalle tielle päästyäni yksi passimies kertoi jo koirani juosseen tien yli. Ihmettelin miten se oli jo tien yli ehtinyt menemään, joten myöhässä olin. Soitin sitten sille toiselle koiramiehelle ja kysyin, että missä sen koira menee vasan kanssa. Ilmoitti, että melkein kurun pohjalla ja pysyy ihan paikoillaan, muttei hauku, arveli vasan jo kuolleen.
Sammutin auton ja aloin tutkaamaan periteisellä tutkalla, että missä koirani on, mutta yllätykseksi kurun pohjalta kuului Tican haukku. Lopulta sain myös paikkatiedon ja se näytti olevan järvenjäällä. Siinä sitten toisen passimiehen kanssa ajettiin viereisen mökinpihalle ja käveltiin rannalle. Koira, emä ja vasa olivat järvenjäällä ja vasa näytti kinkkasevan kolmella jalalla. No siinä soitin kaverille, että missä sen koira nyt on, niin hän sainoi sen olevan edelleen samassa kohti mitä puolituntia sitten. Silloin alettiin jo pelkäämään pahinta, että karhukoira oli heittänyt henkensä. Koiran omistaja lähti samointein omaa koiraa ehtimään.
Sillä välin laitettiin passitus hirvien ympärille, mitä nyt 8 miehellä saatiin. Itse menin tulenjohtajaksi vaaranrinteen päälle, mistä näki koko kurun ja missä oli passit ja missä hirvet. Lopulta vasa kaatui puron varteen ja näin kuinka koira piteli vasaa, niin ettei se päässyt nousemaan ylös, varoi kylläkin emää, ettei se päässyt potkimaan. Emä lähti loittonemaan vasan luota ja nousi puoliväliin rinnettä ja kutsui vasaa, mutta vasa ei enään jaksanut nousta ylös, niin ilmoitin yhdelle passimiehistä, että käy lopettamassa vasan. Lopetuslaukaus kajahti kurunpohjalta vähän ennen ilta kolmea.

Sitten jo kaverin karhukoira oli vironnut tällistään, oli saanut potkun päänseudulle. Kepsin kotelo oli mennyt myös rikki iskusta. Onneksi koiralle ei ilmeisesti käynyt pahemmin, oli nimittäin sama koira minkä kanssa olemme pyytäneet parina oman laikanarttuni kanssa karhua.

t.

th

 

 

©2019 Hanhivirran kennel - suntuubi.com