Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

FI KVA Pitkäniemen Zipringa

Koira haettu Kiteeltä.
Näyttely EH

2010

Terveys tarkistusen tulos:

Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Polvet I/I
Silmät terveet

Lisäksi kuvattiin selkäranka ja sekin oli täysin normaali.

Metsästyskauden avaus lauantaina 21.8. Heti alkuun 4½ tunnin työskentely hirvillä, mikä katkesi siihen, kun haukkuun liittyi kaksi vierasta koiraa. Työskentelymatkaa ehti kertyä yli 8km.

2009

14.9.2009

Kausi alkoi 21.8

Yhdessä Tinkan kanssa aloittivat haukun illalla 18.50.
Noin 00.30 Tinka saatiin pois haukulta ja Zipru jäi jatkamaan.
Klo 07.10 kaveri sai viheltämällä koiran pois haukulta.

29.8 7.5 tunnin työt hirvillä. TM n. 9km

5.9 Kokeessa 10 min ;)), jäniskoiramiehet sai aiheutettua kiinniottamattoman karkon. Tarkemmin koira jäi poroaidan luona, niin paljon jälkeen hirvestä, että se pääsi karkuun. Ei sitten uutta kontaktia hirviin. Luovutus voitto hirvelle.

13.9 Löytö klo 18.10 ja 04.30 sain koiran pois haukulta. TM ihan tarpeeksi, kun yritin saada karkolla pois haukulta, ei onnistunut.

2.10 Talakoissa. 7.50 liikenteeseen. tunnin ja kolmen vartin paskalenkki jonkin perässä, ei poro, sitten 6 km päässä saatiin kytkettyä. 10 aikoihin uusi haku. Löytö 14.40, kerran päästiin näkemää, mutta ei ampumaan, yksinäinen naaras. Klo 01.03 koira kytkettiin. Luovutti hirveltä n. 00.00 aikoihin, auto siirtymän aikaan. TM yli 10 km.

19.10 6 tunnin haukku, jäi ampumatta, kun ei ollut kunnon paikkaa. Lopulta pimeys vei voiton. Keli oli tosi huono, lumin rasahteli joka askeleella, silti noin 30 metriin hiipimällä.

22.10 3.40 min haukkuun naaras. Siirtyi löytöpaikalta vajaat 400 metriä. Keli edelleen rapsakka, muuta ei niin paha kuin maanantaina.

2008

130908

Lähtettiin aseen ulkoiluttamis reissulle itäselkoselle. Aamupäivä pelekkää kävelyä, mutta ei millään kiireellä, silleen hittaasti mutta varmasti. Koira teki etumaastoon semmoisia tasasia hakulenkkejä. Tuulta ei ollut juuri nimeksikkään. Tarkistelin aina välillä tulitikkujen avulla, että mihin suuntaa tuuli alkaisi kääntymään. Kiersin koiran kanssa suomaisemia ristiin rastiin, aina koukattiin kankaitten väliä ja tutkittiin joskos löytys karhun eloksia. No niistä ei ollut puutetta, kun vähän väliä oli kannot sekä juurakot käännetty ja sieltä täältä löytyi variksenmarjapaskoja, oli siinä seassa muuan karvapaskakin. Huonosta marjavuodesta kyllä huomaa, että karhut turvautuu näköjään vähän työläämpään eväkseen.

Noin puolenpäivän aikoihin asetuttiin pienelle elepymistauolle. Pienellä kukkulanlaelta löytyi tervas, ei muuta tulta tyveen ja siitähän se roihahti palamaan, vaikka näin sateisen kesän jäljiltä ei kovin suurta toivoa ollut, että olisi ilman vestämistä lähtenyt palamaan, mutta lähti kuitenkin. Siinä aikani hiillosta odotellessa katselin, kun viereisellä järvellä oli ilmeisesti pieni muotoinen risteily menossa, suotuveneessä ainakin seitsemän matkustajaa. Hitaasti vene kynti vedenpintaa kohti päämääräänsä, tiedä lie minne?. Hetken heitä seuratessani oli makkarahiillos valmistunut. Repusta pari kärkkäriä tikunnokkaan ja paistumaan, samalla pitkä siivu pohjavettä kurkusta alas. Sinnä vähän aikaa makkaroita paistettuani seurasin kuin tuuli teki käännöstä. Ajattelin, että nyt sattuin kohdalleen tuo tuulen käännös, kun tarkoitukseni oli lähteä kohti pohjoista ja tuuli asettui koilliseen. Koiran syötyä makkarat otin taas pienet siivut pohjavettä, ajattelin että koira tarvitsee ennemmin tuota karkeampaa evästä kuin itse.

Lähdettiin jatkamaan taivallusta, ajattelin tehdä kuitekin pienen koukkauksen yhdelle taimikolle, no eikun töppöstä toisen eteen ja kilometri reipasta kävelyä koiran seuratessa ihan lähimaastossa, ajatteli varmaan, että mikä tuolle äijälle tuli kun melkein juoksuksi lattoi. No minulla se oli tiedossa, mutta koira ei varmaan vielä älynnyt.

Taimikon reunalle saapuessa, ja ropuriuralla seisoessani, aloin katselemaan mitä jälkiä oli ilmestynyt viime reissulta, kun pari viikkoa aikaisemmin tuli tehtyä atakki samalle maastolle. Ei aikaakaan kun sitten jälki sitten löytyi, mutta samalla alkoi harmittamaan, kun jälki oli vain n. 8 cm levyinen. Karhun pentu oli mennyt ropuriuran poikki, mutta emän jälkeä ei löytyny. Ilmeisesti tämä oli käyttänyt sammalikkoa hyödyksi ylittäessän uran, eikä näin ollut tallannut mutaan käyntimerkkiään.

Sitten laitoin istumaan kannonnokkaan ja koira lähti ravamaan pikin ropuriuraa eteenpäin, muutaman minuutin istuskelun jälkeen pärähti haukku sivutuulen puolelta noin 300-400 metrin päässä. Kiivas oli aloitus, ajattelin jokos nyt sattui oikea otus eteen, mutta tämä ajatus katkesi miltein samoin tein, kun sieltä kuului hirven ääntelyä koiran haukun seasta, se siitä.

Puolen tunnin kuluttua lähdin hiippailemaan kohti haukkua. Kuinka ollakkaan, haukku oli keskellä pari vuotta vanhaa raivausaluetta "miinakenttä", koivun vimpaa pikin ja poikin ja vähän muutakin risua. Taas tuli mieleen, onkohan tuonne ihan pakko mennä, mutta kun oli kyseessä syksyn ensimmäinen haukku koiralla, päätin mennä haukkuun sekaan.

Noin parin tunnin kohdalla pääsin ulos "miinakentästä" hirvien etupuolelle ja jäin odottelemaan mitä sieltä tulee näkösälle. Taas oli mahtava paikka, korkea vaaranlaki, isoja siirtolohkareita, vanhoja tervasjuurakoita ja vaivaskoivu ryppäitä. Siinä oli mukava nojata siirtolohkareen kylkeen ja odottaa milloin haukku tulee syliin.

Ensimmäisenä tuli näkösälle koira ja hetkeä myöhemmin naaras hirvi, ei näkynyt vasoja, se ei ihmettänyt hetkeäkään, pedon persiessä nekin. Vartti tunnin katseltuani koiran ja hirven välien selvittelyä alkoi taustalta ilmestymään toinen hahmo, no sonnihan se sieltä tuli. Sonnin massiivinen roppi oli naaraan vierellä todella hienoa katseltavaa. Sonnin suipot taakse loivasti kääntyneet sarvet ei ollut tällä kertaa niistä mahtavimmista mitä olen päässyt seuraamaan koiran haukussa, mutta hirven koko oli jotain mitä aikaisemmin ei ollut juuri tullut eteen. Naaraskaan ei ollut koolla pilattu, mutta tämä uros oli todella massiivinen. Muistelin heti muutama vuosi takaperin tapahtumaan missä seurasin koiran ja sonnin kisaulua lähes kosketus etäisyydeltä, niin silloin urosken koko ei ollut läheskään samaa koko luokkaa vaikka tällä oli komiat sarvet.

Pikku karkko, rapsautin paria oksaa ei mitään reaktiota, ei edes koirassa, sitten hieman paksumpi oksa poikki ja silloin natu otti jalat alleen. Reilun puolen kilometrin päässä alkoi taas haukku kuulua, no ajattelin koiran ensimmäinen karkko on nyt sitten kiinniotettu. Taas lähdin sitten perään tai oikeastaan eteen koukkaamaan.

Toinen ampumatilaisuus samaisella vaaranlaella, mutta tosi helpolla maisemalla. Pääsin etenemään ojituksen pohjaa pitkin noin 20 metriin, siitä hirvi ristikolle ja pum, vain mielessä. Vartin verran katselein kuin uros hypähteli koiraa kohti muutaman kerran ja koira samalla teki pako pyrähdyksiä sivulle päin.

Sitten yht´äkkiä uros otti ritolat ja naaras jäin haukuttavaksi, ihmettelin miksi koira ja naaras hirvi ei lähtenyt uroon perään, no ei se mitään haukku jatkuin ja se oli pääasia.

Sitten annoin taas karkon, oksa poikki ja sitten menoksi. Noin kilometrin päässä alkoi taas kuulumaan uusintahaukku. Lähdin kävelemään haukkua kohti ja samalla tilailin kyytiä hakemaan autoani lähemmäksi haukkua, mutta ketään en saanut kiinni, joten päätin, että mennään nyt sitten perässä vaikka ja minne.

Kolmas AT, taas katsoin kepsillä mihin haukku oli siirtymässä ja koukkasin eteen. Siinä odotellessani koiran ja hirven saapumista näkösälle, otin repusta taas vesipullosta pienen siivun pohjavettä, nyt jo rupes heiman tuntumaan ,että vois tuo vesi olla vähän karkeampaa ja otin mättäästä kourallisen puolukoita, mutta näillä mennään mitä on.

Yhteydenotto, kun koira ja hirvi olivat parinkymmenen metrin päässä, vihelsin pari kertaa ja sain koiran käymään lähes kytkettävä, mutta ei tullut ihan vierelle asti, kun palasi takaisin haukkumaan. Hirvi ei tässä tilanteessa nähnyt minua, koska makasin kahden mättään välissä ja katsoin pienen näreen takaa ristikon läpi, pitäen ristikkoa hirvenkorvallisella, vaenaa olis jos olis aeka.

Karkko, nousin mättään välistä karjasin pari kertaa ja löin kinttaita yhteen, omat nahka kinttaat, silloin hirvi säntäsi kunnon pakoon. Kepsi seuranta päälle ja noin 1½ kilometrin päässä toppasi ja eikun taas sitä kohti.

Matkalla sattuin muuan kaveri olemaan autollaan, kyselin millä asialla oli liikenteessä, sanoi olevan koiransa samassa vaarassa hakulenkillä, joten päätin viheltää oman koiran pois hirveltä, olihan haukun alusta silloin kulunut noin 4,5 tuntia.

Tämähän rittää nuorelle koiralle syksyn avaukseksi, ainakin minun mieleen koiran suoritus oli lupaava seuraavaa mehtäreissua ajatellen.

 

th