Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne tulee metsästysaiheisia juttuja.

31.10.2008

Siprun ensimmäinen hirvi.

Säätiedotus oli luppailut lumimyräkkää, no ei aamulla vielä näyttänyt siltä, ihan normaali syyskeli oli vallalla.

Itse olin ollut jo kuukaudenpäivät kuumeisena, joten isä lähti kokeilemaan, jos saisi koiralle kaadon vielä tälle sykselle. Seurueemme hirviluvat alkoivat olemaan loppumaisilaan. Kolmekymmentäneljä päätä oli käytössä ja 29 oli jo siihen mennessä roikkunut hirviliiterin orressa. 

Päätin aamulla, että isäni ottaa kaksi koiraa mukaan, että jos onnistuu saamaan samalla kertaa molemmille sitten kaadon yhteishaukusta. Vanhempi uros Tica ja Sipru, toiselle kepsi ja toiselle perinteinen tutka kaulaan. 

Maastoon mennessä oli jo pari hirveä juossut tien yli, mutta niiden perään ei kannattanut koiria löysätä. Hirvet, mitä lähdettiin kokeilemaan oli jo tiedossa edellisenpäivän havainnon perusteella, ihanteellisella aluella, missä ei pitänyt olla juuri mitään häiriötekiöitä, paitsi jos sattuisi vielä jokin linnustaja tulemaan samalle aluelle. No ei ollut paikanpäällä näkynyt muita autoja, joten siitä liikkeelle.

Koirat irti ja tapansa mukaan Tica teki sen paskaspurtin ja sitten takas autolle. Isä soitteli vielä ennen liikkeelle lähtöä, että testaa kepsit, toinen kepsi oli hänellä repussa ja toinen koiralla, jotta pystyisin seuraamaan hänen ja koiran liikkeitä ja antamaan ohjeita tarvittaessa. 

Tica lähti latomaan talvitien pohjaa pitkin ja jo siinä oli Sipru jäänyt jälkeen. Vartin päästä isä soitti ja kysyi missä koirat ja että oli ollut kuulevinaan pari haukahdusta, kello oli silloin varttia vaille 9. Tarkistin tilanteen ja ilmoitin, että koira menee reilua kahtakyppiä noin kolmen kilometrin päässä ja suuntana pohjoinen. Sanoin, että palaa autolle ja odottelee siellä minne koira toppaa. Puolen tunnin kuluttua koira oli jo naapuriseuran aulueella ja lähes sama vauhti päällä kokoajan, eikun autolla perään ja yrittämään koiran eteen. Lopulta koira toppasi ison vesistön kohdalle ja soitin koiralle, haukku kuului, mutta ei se paljoa lohduttanut, kun oli lähtöpaikasta n. 9km päässä ja naapurin alueella. Ilmoitin sen surueen pomolle, että koiramies käy yrittämässä koiraa pois haukulta. Onneksi siihen lähelle pääsi autolla ja silloin jo haukkukin oli loppunut kun isäni pääsi perille. Ilmeisesti hirvi ui vesistön yli. Koira saatiin kyytiin. Samalla kysyin, että onko Sipru siellä, ei kuulunut eikä näkyt ja ei tutkakaan antanut mitään merkkiä, joten ilmoitin, että tuo uroksen kotia ja lähtee etsimään Siprua.

Isä kävi tuomassa koiran pihalle, mutta sanoi ottavansa vanhemman nartun Tinkan matkaan, tuumasi vaan, että saapahan tuokin vielä yrittää tälle päivälle. Lähtöpaikalle saavuttuaan isä oli tutkannut Siprua ja tutka olikin antanut vaimeasti tihiää nakutusta. Arvelin, että koiran on Suolavaaran takana haukkumassa omaa hirveä, joten isäni lähti kävelemään kohti tutkan osoittamaa suuntaa. Ei ehtinyt kävellä taskaan kuin vajaan puolen tunnin verran, kun oli kuullut tuulen seasta vaimeasti haukkua, tuuli oli yltynyt jo tässä vaiheessa hieman aamuisesta. Ilmoitin isälle, että Tinka on menossa kohti luodetta noin 2 km päässä, ilmeisesti oli kuullut Siprun äänen?. Annoin isälle ohjeen, että menee noin kilometrin päässä olevan suosalmekkeen kohdalle kuulostelemaan ja jää odottelemaan sinne, se oli tunnettu hirvien kulkupaikka. 

Päästyään salmekkeen kohdalle oli haukku jo alkanut kuulua selvemmin, silloin isäni ilmoitti, että jää vielä odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin lähtee yrittämään haukulle. Ilmotin, että otan Tinkan paikannuksen ja se oli edelle menossa kohti luodetta, ilmeisti olikin Siprun jäljillä, mutta ei vielä haukulla? Tuuli alkoi muuttuumaan jo sillä välin puuskittaiseksi ja  hieman oli jo luntakin ilmassa, kello oli tässä vaiheessa vähän vaille 12. Siinä eväitä syödessä ja haukkua kuunnellessa oli vaihtanut kuivan paidan alle, ettei kylmä pääsisi yllättämään. Justiinsa kun oli saanut repun kiinni oli haukku katkennut, ja muutaman hetken päästä oli alkanut kuulua rytinää haukun suunnasta. Hirvi ja koira tulivat vaudilla kohti ja toppasivat haulikko matkan päähän isästä, samalla hän otti hirven ristikkoon, hirvi oli hieman viistosti ja päittäin kohti ja kun kyseessä oli nupo, niin piti hiemana aikaa odotella että näkyikö sillä vasoja, ei näkynyt, joten kuula liikenteeseen. Hirvi oli pölähtynyt ja ampaisi saman tein salmekkeen yli niin ettei ollut päässyt paikkaamaan. Hetkeä myöhemmin oli Tinka tullut samasta suunnasta paikalle ja säntäsi hirven ja Siprun perään. Oli hiljaista. Isä soitti minulle, ja kysyi minne kepsi näyttää, minä siihen miten niin?, oli kuulemma ampunut hirveä eikä ollut jäänyt näköisälle. Karvoja ja verta oli löytynyt, joten osunut oli. Otin paikkatiedon ja se näytti, että nyt mennään, suoraan ampuma paikalta etelään ja vauhti lähes 40 km/h. Ei hyvältä vaikuttanut. Sitten kuitenki toppasi, noin 2 km päässä ampumapaikalta suuren suon reunaan, ei lähtenyt hirvi ylittämään sitä tai sitten ajattelin, että olikohan jo kuollut?? Soitto koiralle ja sieltä kuului molempien narttujen ääni. ilmoitin isälle paikan ja samalla näin kartasta, että mistä pääsee helpoiten haukulle, ei kannattanut mennä suoraan, kun pillariuraa pääsi parin sadan metrin päähän haukusta ja tuulen suuntakin passasi. 

Sitten alkoi jännääminen, kun seurasin vuoroin koiraa ja vuoroi isää, tämä seuraava puolitoista tuntinen tuntui todella pitkältä ajalta. Viimeiset puolituntia nuolet oli lähes päällekkäin ja kun soitin molempiin kepseihin, niin haukku kuului myös lähes yhtä hyvin. Vähän väliä soittelin kepsiin ja aina vaan kuului haukkua, aloin jo ihmetellä miksi ei ala kuulua ilmoitusta kaadosta. Sitten koiran paikannus siirrähti muutan kymmenen metriä, ajattelin jokohan nyt sitten oli nurin, ja taas soitin koiralle, haukku kuului, ja taas siirrähti muutan metrin koiran paikkatieto kartalla, silloin huomasin, että on harvalla kuusikolla tai ihan siinä rajamailla, koska maasto oli itselle tuttu, niin tiesin nyt pitäisi onnistua kaato. Lopulta alkoi kuulua koiran kurrausta, kun se puri hirveä, ja kuului taustalta myös isäni kehuja koirille. Nurin oli, vihdoinkin. Kelikin oli tällä välin muuttunut myrskyksi, mutta lunta ei vielä tullut taivaalta kovinkaan paljon, jokunen hiutale kuitenki.

Ensimmäinen laukaus oli mennyt rintalastan läpi kahlaten hirven oikean lavan alle, ei ollut osunut kaularankaan ja eikä ollut vahingoittanut rintaonteloa, parista sentistä kiinni, että oli pudonnut kerralla. Lapaluu oli mennyt poikki ilmeisesti hirven juostessa ja sen johdosta sitten topannut, koska hirvi oli ontunut pahoin haukulla. Hirvi oli myös ollut silloin siellä haukulla, niin sakeilikossa ja molemmat koirat oli haukkunut sitä eri puolelta, ettei sitä ollut voinut ampua siihen paikkaan. Lopulta sitten hirvi oli könkännyt sille harvemmalle metsälle ja päättänyt siihen taipaleensa.

Mökijämiehet tulivat hakemaan hirveä siinä iltapäivällä neljän aikaan ja  kun hirvi oli lopulta liiterillä oli ilta ja täällä koillismaalla täys lumimyräkkä.

Voihan se hirvenmetsästys olla jännää muutenki, kuin itse paikan päällä ollessa.

 

th